Thomas Morgenstern: Hyppy pelon yli

Inside the Helmet: Joskus lopettaminen vaatii mäkihyppääjältä enemmän kanttia kuin itse hyppääminen.
Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Thomas Morgenstern © Philip Platzer/Red Bull Content Pool
By Henner Thies

Thomas Morgenstern on luonteeltaan optimisti, henkilö, joka aina kyennyt selviytymään takaiskuista. ”Positiivisuus on aina ollut tärkein luonteenpiirteeni, mentaliteettini,” hän sanoo kuvaillessaan uraansa. Ominaisuus, joka kantaa pitkälle hänen virallisen lopettamisilmoituksensa jälkeen syyskuussa 2014. Itse asiassa, positiivisuus oli se tekijä, joka lennätti Morgensternin hänen ensimmäiseen maailmancupin voittoonsa jo 16-vuotiaana – ja auttoi myös selviämään useammista vakavista kaatumisista, kuin mihin monet muut olisivat kyenneet.

Yksi Morgensternin kauhistuttavimmista kaatumisista sijoittuu vuoteen 2003. Tuolloin nuori itävaltalainen oli vahvassa nousukiidossa kohti mäkihyppymaailman huippua. 17-vuotiaana Kuusamon Rukalla sattunut onnettomuus olisi voinut päättää lupaavan uran. Mutta näin ei tapahtunut – sen sijaan kaatuminen lennätti miehen entistä korkeammalle lentoradalle. ”Kaatuminen Kuusamossa muutti minussa kaiken,” sanoo Morgenstern. ”Vielä tänäkin päivänä pidän tuota hetkeä urani alkupisteenä, koska se todella paljasti minulle, kuka todellisuudessa olen.”

Nuori ja itseluottamusta uhkuva mies, jolla on raudanluja tahto ja yksi perimmäinen tavoite: valloittaa mäkihyppymaailma myrskyten. ”Ennen tuota onnettomuutta, olin voittamaton. Olin nuori ja huoleton ja vakuuttunut, että pystyisin päihittämään jokaisen haasteen, myös Kuusamon tuuliset olosuhteet.”

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Thomas Morgenstern © Ray Demski/Red Bull Content Pool

Kuusamo, 2003: Kaatuminen, joka vapautti Morgensternin

Valmistautuessaan omaan hyppyynsä Morgenstern näkee muiden hyppääjien olevan vaikeuksissa tuulen sekä itsensä kanssa. Jotkin hyppääjät kaatuvat. ”Minusta tuntui, että saatan joutua ongelmiin itsekin, mutta painoin tuon ajatuksen sivuun ja pakotin itseni näkemään vaikeat olosuhteet mahdollisuutena loistaa ja painaa täysillä muiden himmaillessa.”

Tuona päivänä Rukan suurmäen puomilla Morgenstern turvautuu tyypillisiin rutiineihinsa. Hän sulkee silmänsä ja visualisoi mielessään syöksynsä 120-metrisen vauhtimäen nokalle täydellisessä asennossa, ponnistuksen korkealle ja ilmalennon läpi kipakan pakkasilman tyylikkäässä V-asennossa niin pitkälle kuin vain ihmisen on mahdollista liitää. Hän avaa silmänsä, läimäyttää kädet kahdesti reisiin, kääntää katseen valmentaja Hannu Lepistön suuntaan ja odottaa vapauttavaa merkkiä. Hän haluaa jo päästä irti ja tehdä sen, mikä on jo pienestä pitäen ollut hänen intohimonsa: hän haluaa lentää.

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Tuttu paikka © GEPA pictures/Red Bull Content Pool

”Rutiinit auttavat käsittelemään pelkoa”, Morgenstern sanoo. ”Itsensä kannustaminen, taputtaminen, uloshengitys, kehon ja mielen hallinta.” Mutta vaikka valmistautuisi kuinka hyvin ja henkinen kantti olisi teräksinen, mäkihypyssä asiat voivat mennä joskus pieleen. Ja kun näin käy, on korjausliikkeille hyvin vähän aikaa. Mäkihyppy on äärimmäisen kovavauhtinen laji, jossa urheilijan täytyy oman kehon ja välineiden lisäksi kyetä hallitsemaan ulkoilmalajin vaihtelevat olosuhteet. Tuona päivänä Kuusamossa luonto otti niskalenkin Thomas Morgensternista.

”Heti ponnistuksen jälkeen tajusin, että hyppy menisi pieleen.” Vain sekunnin murto-osia myöhemmin Morgenstern heittää voltin keskellä ilmalentoa ja iskeytyy hyppyrin kumpuun brutaalilla voimalla. Hän liukuu mäen pohjalle ja makaa liikkumattomana hiirenhiljaisen yleisön edessä, eikä kykene liikkumaan.” Muistan jokaisen hetken ja millisekunnin vieläkin kirkkaasti,” Morgenstern muistelee. ”Muistan sen ajatuksen, kun tajusin että sukseni haukkaavat ilmaa: pakkasta on 20 astetta, tämä tulee sattumaan.”

Ennen tuota kaatumista pelko oli jokseenkin abstrakti käsite Morgensternille. Tunne, jonka hän teoriassa tiesi, mutta joka ei ollut koskaan päässyt valtaamaan mieltä. Tuona päivänä Kuusamossa pelosta tuli todellisuutta ja muutaman minuutin ajan mies oli täysin tunteen vankina. ”Makasin siellä ja sydämeni jyskytti. Sykkeeni oli varmaan 200, mutta en silti pystynyt liikkumaan. Pelko lamaannutti minut täysin.”

Video hypystä Ylen Elävässä arkistossa

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Thomas Morgenstern © Mirja Geh / Red Bull Content Pool

Kuin ihmeen kaupalla, Morgenstern kävelee kuitenkin mäkimontusta omin jaloin pois ja muutaman mustelman lisäksi vain ego on kokenut suuren kolauksen. Neljä viikkoa myöhemmin Morgenstern palaa hyppytorniin Keski-Euroopan mäkiviikolla ja voittaa koko kiertueen hopeaa. Mies tekee uskomattoman paluun, johon vain hyvin harva pystyy.

Comeback kidin rakennusmateriaalit

Kuusamon onnettomuuden jälkeen Morgenstern viettää kuukauden päivät yksityisellä klinikalla Alhofenissa, kuntoutumassa, palautumassa tapahtumasta, joka olisi voinut päättää lupaavan uran. Mutta Morgensternilla on mielessään toisenlainen suunnitelma: ”Neljän viikon aikana pystyin pyyhkimään mielestäni kaikki negatiiviset muistot ja tuomaan tilalle positiiviset ajatukset: tämä on mahdollisuuteni palata entistä vahvempana.” Kiitos kyvyn analysoida asioita järkiperäisesti faktat mielessä ja jättää kaikki tunteet syrjään, Morgenstern kykeni voittamaan pelkonsa. ”Ensiksi pelko täytyy hyväksyä ja sitten analysoida kaikki tosiasiat, tehdä niistä oikeat johtopäätökset ja oppia virheistä,” selittää Morgenstern. Ja tuon hän teki nopeasti.

Kuusamon kaatumisen ja hänen viimeisen virallisen kilpailuhyppynsä välissä vuonna 2014 Sotshissa, Morgenstern nousi ehkäpä mäkihypyn suurimmaksi kestomenestyjäksi. Hän voitti urallaan kolme olympiakultaa (1 henkilökohtaisen), kahdeksan MM-mitalia (1 henkilökohtaisen) ja kilpaili maailman huipulla yli 11 kauden ajan. ”Tavoitteet, jotka asetin itselleni kuukausia, joskus vuosia, etukäteen, puskivat minua eteenpäin kaikkien noiden vuosien ajan,” kertoo Morgenstern. Kuten tavoitteentäyttävä hetki Oslossa vuonna 2011, jolloin hän seisoi palkintopallin korkeimmalla korokkeella kansallislaulun soidessa, oma isä katsomossa – Morgenstern oli kirjaimellisesti mäkihyppymaailman kärjessä: ”Olympiavoittaja, maailmancupin voittaja, mäkiviikon voittaja ja henkilökohtainen maailmanmestari – tuolla hetkellä saavutin urani kaikki suurimmat tavoitteet, enkä koskaan unohda sitä, en koskaan.”

Huippukunnossa ollessaan miehen suoritukset olivat ilmiömäisiä, ja kun oli aika tyytyä kakkossijaan, hän kunnioitti tulosta. Tuo luonteenpiirre teki hänestä roolimallin monen silmissä – jopa lajin suurmaassa, Suomessa, jossa fanit eivät koskaan unohda vuoden 2008 mäkiviikkoa, jolloin Janne Ahonen otti viidennen kokonaisvoittonsa kiertueella ja jätti Thomas Morgensternin nuolemaan näppejään. Sen sijaan, että Morgenstern olisi ollut pettynyt jäätyään kakkoseksi, itävaltalainen iloitsi aidosti Ahosen puolesta ja nautti kakkossijastaan. Hän tiesi: Tämäkin tulos on hyvä, eikä se jää viimeiseksi!

Kulm, 2014: Pisara, joka katkaisee kamelin selän

Vuodenvaihteessa 2014 Morgenstern kohtaa kaatumisten sarjan, joka ravistaa miehen joskus rajattomalta tuntuneen itseluottamuksen liitoksistaan: 15. päivä joulukuuta 2013 hän kaatuu Titisee-Neustadtissa, murtaa sormensa ja saa viiltoja kasvoihinsa. Muutamaa viikkoa myöhemmin, tammikuun 10. päivä 2014, vastaavalla tavalla kuin 11 vuotta aiemmin Kuusamossa, Thomas kaatuu harjoituksissa Itävallan Kulmissa – tällä kertaa jokin on kuitenkin erilaista.

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Tyhjyyden tunne © GEPA pictures/Red Bull Content Pool

”Huolestuttavin asia Kulmin rytäkässä oli se, että kaatuminen johtui omasta isosta virheestäni,” Morgenstern kertoo. Vuonna 2003 vaikeat olosuhteet aiheuttivat kaatumisen, mutta 2014 olosuhteet olivat kunnossa eikä välineissäkään ollut mitään vikaa – syyllinen löytyi peilistä. ”Se on suurin syy, miksen pystynyt pääsemään yli tästä yksittäisestä kaatumisesta, vaikka kaikki muut olin selvittänyt aiemmin,” selittää Morgenstern. ”Oli hyvin katkeraa tajuta, että minä itse olin ainoa syyllinen.” Kykenemättömänä luottamaan itseensä, omiin taitoihin ja omaan mieleensä, Thomas joutui eksyksiin – luultavasti ensimmäistä kertaa urallaan.

Kaiken tämän lisäksi Morgenstern joutuu Kulmin jälkeen kamppailemaan traumaattisen päävamman, lyhistyneen keuhkon sekä lukuisten luu- ja lihaskolhujen kanssa – kaikki vammoja, joista kukaan ei kuntoudu helposti. Herättyään sairaalassa tunteja Kulmin kaatumisen jälkeen Morgensternilla ei ole hajuakaan, mitä on tapahtunut. Vasta katsottuaan hyppynsä videolta hän tajuaa, että tällä kertaa ei vain Morgi, menestyksekäs mäkihyppääjä, vaan myös Morgenstern, perheellinen ja pienen tyttären isä, on kokenut suuren kolauksen.

Silti tuossa samassa hetkessä mäkihyppääjä päättää, että tämä ei ollut uran loppu: ”Suurin toiveeni tuolla hetkellä sairaalassa oli taistella ja kuntoutua Sotshin olympialaisiin,” muistelee Morgenstern. Kuukautta myöhemmin Morgenstern tekee jälleen mahdottomasta totta ja palaa hyppytorniin voittamaan hopeaa Itävallan riveissä Sotshin olympialaisten joukkuemäessä. Utopistiselta tuntunut tavoite muuntautuu lukuisilla tunneilla fyysistä ja henkistä kuntoutusta neljässä viikossa todellisuudeksi.

Mutta kypäränsä sisällä, syvällä sielussaan, Thomas Morgenstern on jo muuttunut mies. Ja vaikka muu maailma vielä spekuloi asialla, mies itse tuntee, että Kulmin onnettomuus oli luultavasti se kuuluisa pisara, joka katkaisi kamelin selän.

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Muuttunut mies © Markus Berger / Red Bull Content Pool

Taistelu: Morgi vs. Morgenstern

Sotshiin valmistautuessa henkisesti, kaksi asiaa kallisti vaakakupin Morgille. Ensinnäkin se, että hänen ensimmäinen hyppynsä Oberstdorfissa Kulmin kaatumisen jälkeen oli täyttä riemua:”Vauhtimäki, ponnistus, alastulo, kaikki tuntui mahtavalta tuolloin Oberstdorfissa,” Morgenstern muistelee ja sädehtii onnellisuutta. ”Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Silloin tiesin, että homma on vielä hallussa. Uskomaton hetki, jota vaalin lopun ikääni.” Toiseksi Morgi tiesi, että Sotshissa hän hyppäisi vain 90 metrin mäestä ja tuon harkitun riskin hän oli valmis ja pystyvä ottamaan – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

”Valmistautuessani Sotshiin tein paljon töitä psykologini kanssa, visualisoin hyppyäni yhä uudelleen päihittääkseni pelkoni. Tein niin jokaista hyppyä ennen,” hän sanoo. ”Nyt kun muistelen sitä, en missään tapauksessa pystyisi siihen uudelleen, mutta olen iloinen, että tein sen.” Morgenstern arvostaa Sotshin hopeaa yhdeksi ikimuistoisimmista saavutuksistaan. ”Se oli viimeinen hyppyni isolla näyttämöllä. Kaikki, mitä ennen sitä oli tapahtunut, tekevät Sotshin hopeasta tärkeän osan uraani,” Morgenstern sanoo. Eikä vähiten siksi, että Morgensternille oli aina ollut tärkeää, miten hän päättäisi uransa. ”Kuvittelin ja unelmoin usein siitä, miten joskus lopetan urani, eikä mikään ollut koskaan yhtä tärkeää kuin se, että olisin lopussa huipulla – Sotshin hopean myötä uskon, että onnistuin siinä.”

Lyömätön kyky nousta takaisin huipulle kaatumisten ja loukkaantumisten jälkeen tekee Thomas Morgensternista poikkeuksellisen ihmisen – jopa mäkihyppääjien kaltaisten huippurohkeiden urheilijoiden joukossa. Morgensternin paluu Kulmin jälkeen on nostanut pysyvästi ihmisen venymiskyvyn rajaa. Silti, syyskuussa 2014 Thomas päättää lopettaa mäkihyppyuransa ja hyväksyä sen, että Kulmin kaatuminen oli yksi liikaa: ”Pitkään yritin kiistää sen tosiasian, että epäilykset ja pelot olivat liian suuria jatkaakseni,” sanoo Morgenstern: ”Mutta lopulta minun täytyi myöntää ja hyväksyä se, etten pystynyt siihen enää.”

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Syyskuu 2014: Morgenstern ilmoittaa lopettavansa © Mirja Geh / Red Bull Content Pool

Matka jatkuu – kohti horisonttia

Aivan kuin Morgensternin ura itsessään, myös tapa, jolla hän lopetti sen, on oodi itsehillinnälle, rationaalisuudelle ja rohkeudelle. On iso asia hyväksyä pelot ja epäilykset pysyviksi seuralaisiksi. Kyetäkseen tuollaiseen rehellisyyteen, täytyy urheilijalta löytyä jopa enemmän kanttia ja itsekuria, kuin mitä toistuva syöksyminen 100 km/h vauhdilla hyppyrin keulalta ilmaan vaatii. Mutta Thomas Morgensternilta tuo kantti löytyi. Hän pitäytyi hyväksi havaituissa periaatteissaan ja käänsi elämässään seuraavan kappaleen tajutessaan, ettei enää pystyisi suoriutumaan optimaalisella tasollaan.

”Olisin helposti voinut jatkaa hyppäämistä vielä vuoden tai pari, sijoittua jonnekin 10-15 sijan kieppeille,” sanoo Morgenstern, ”mutta se ei ole koskaan ollut tavoitteeni. Halusin aina olla lajimme aallonharjalla. Pystyäkseen siihen täytyy omia rajoja puskea jatkuvasti eteenpäin. Koska en enää pystynyt siihen, ainoa vaihtoehto oli jättää mäkihyppy ja siirtyä eteenpäin.”

Inside the Helmet Thomas Morgenstern
Matka jatkuu © Philip Platzer/Red Bull Content Pool

Lienee sanomattakin selvää, että Thomas Morgensternin uusi intohimo, helikopterilentäminen, auttaa häntä puskemaan rajojaan ja jatkamaan lentoa kohti horisonttia.

read more about