Hiihto – lajeista raain ja kaunein

Hiihdossa pärjäävät ainoastaan sekä fyysisesti että henkisesti vahvat urheilijat – kuten Iivo.
Huippuhiihtäjä harjoittelee 900 tuntia vuodessa
Huippuhiihtäjä harjoittelee 900 tuntia vuodessa © Victor Engström/Red Bull
By Inka Porttila

”Helsinki, porilaisten marssi!” kajahti jämäkkä käsky valmentaja Reijo Jylhän suusta suorassa radiolähetyksessä. Sitä ennen Iivo Niskanen oli tuntenut keuhkoissaan kipeän, polttavan liekin tunteen ja juossut hengästymiseen asti Mustin, Sami Jauhojärven, rinnalla maalisuoraa pitkin. 

Kun saksalainen meni mutkassa nurin, Jauhojärvi pääsi ruotsalaisen vierelle ja kiiti maalisuoralle jo viiden metrin etumatkalla kultamitalin kiilto silmissään. Iivo juoksi rinnalla, lujaa, vaikka oma sprinttiveto tuntui vielä happoina jaloissa. Tämän jälkeen hiihtosauva soi ilmakitaran tavoin Niskasen käsissä. Sothsin olympia-areena oli haltioissaan, yleisö repesi hurjiin suosionosituksiin.

”Nyt me olemme Musti olympiavoittajia”, kuiskasi Niskanen sprinttiparinsa korvaan. 

Samalla hetkellä Suomen tv- ja radiokanavat valtasi rytmikäs sotilasmarssi. Viimeinkin.

"Keuhkoille hiihto on kaikista raainta. Kuiva ilma tuntuu samalta kuin liekki palaisi keuhkoissa, se sattuu ja tuntuu ikävältä, mutta siihen tottuu. Joskus, kun limaa kertyy sisälle, saa vielä loppulenkilläkin yskiä sitä pois, joskus jopa seuraavana päivänäkin. Sauna on kuitenkin paras tapa tasapainottaa suoritus."

Ihmiskehon äärirajoja tutkimassa

Niskanen syö treenikaudella 6000 kaloria päivässä
Niskanen syö treenikaudella 6000 kaloria päivässä © Victor Engström/Red Bull

Iivo Niskanen ei osaa vastata, mikä on hurjinta tai karaisevinta, mitä hän on elämässään tehnyt. Hänen mielestään vasta hiihtouran jälkeen tulee kenties sellaiset teot. Edes jäinen avanto ei hetkauta, tekeväthän sitä muutkin. 

Ei ole kuitenkaan kauaa, kun Niskanen hiihti Keski-Euroopan leirillä rullasuksilla vertikaalinousua ylös vuoren reunaa useita kymmeniä kilometrejä – tasatyönnöillä. 2000 metrissä tapahtuneen suorituksen yhtäjaksoinen kesto oli kaksi ja puoli tuntia.

"Kun sauvoja hakataan vuorilla kovalle asvaltille, niin lopussa tuntuu siltä, että luut tulevat ulos kyynärpäistä. Silloin saattaa illalla ajatella, että pitäisi ottaa burana, kun käsiä särkee. Se on sellaista äärirääkkiä. Niitä harjoitteita mahtuu ainakin kymmenen kauteen.”

Väillä Niskanen tekee myös intervallitreenejä, jolloin vedetään Puijon nousua ylös niinikään rullasuksilla. Vedot kestävät viidestä kuuteen minuuttiin. Sitten tullaan yleensä valmentajan autolla alas, koska rullasuksissa ei ole jarruja. Ja taas takaisin ylös.

Äärirääkeissä Niskasella ei kuitenkaan ole ongelmia oksennusrefleksin kanssa, hänen ei tarvitse huolehtia siitä. Jos mahassa alkaa poltella liikaa, hän tietää miten toimia. Yleensä kisoissa ja joskus treenatessa saattaa silmissä sumentua, mutta se nyt kuuluu olennaisena osana lajiin. Lajiin, jossa liikutaan aina ihmiskehon äärirajoilla. 

Pohja menestykselle luodaan harjoituskaudella

Toukokuusta lokakuuhun eli hiihtäjän treenikaudella Niskasen ei tarvitse vahtia ravintoaan tai ainakaan, että sitä tulisi liikaa. 25-vuotiaan huippuhiihtäjän kulutus on sitä luokkaa, että päivän kaloritarve on reilusti yli 6000 kilokaloria. Hän treenaa kahdesti päivässä, yhteensä viidestä kuuteen tuntia. Kisakaudella pitää katsoa, ettei söisi liikaa sokeria, jotta energialähteet ovat hyvät ja lihakset eivät mene tukkoon.

Ennen treenikauttaan Niskanen lähtee yleensä pariksi viikoksi pois Suomesta, paikkaan, jossa ei tarvitse puhua hiihdosta mitään, ei edes urheilusta. Se on hiihtäjällä koko vuoden ainoa loma. Sitten mennään taas.

Entiset hiihtolegendat kuten Juha Mieto ja Arto Koivisto kertovat, että yleensä treeneissä on ollut helpompaa saavuttaa fyysinen huippu, kun taas kilpailuissa sen saavuttaa vain hetkellisesti. 

”Harjoituskaudella sattuu niitä huippupaikkoja ja -päiviä, joita toivoisi olevan myös kisoissa. Harjoituksissa ne ovat kuitenkin tulleet sattuman kautta. Kisakaudella päivät ovat kaikki balanssissa ja tasaisempia.” 

Harjoittelun optimoinnilla Niskanen pyrkii saamaan kilpailuihin parhaan mahdollisen vireen mahdollisimman usein. Harjoituskaudella saattaa tulla vastaan huippupäiviä, mutta myös niitä päiviä kun väsyttää.

Henkistä vahvuutta testataan niin ladulla kuin sen ulkopuolellakin

Iivo valmistautuu kilpailuihin omalla tyylillään
Iivo valmistautuu kilpailuihin omalla tyylillään © Victor Engström/Red Bull

Iivo Niskanen ei käytä lainkaan henkistä valmennusta, sillä hän ei ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi osaksi omaa valmennustaan. Hän haluaa valmistautua kilpailuihin omalla tyylillään ja mahdollisimman yksinkertaisesti.

”Yleensä koitan olla ajattelematta väkipakolla juurikaan mitään. Koitan keskittyä vain välineasioihin ja käydä valmentajan kanssa läpi kisapalaverin. Ei ole tullut tunnetta, että pitäisi käydä henkistä valmistautumista läpi siihen erikoistuneen valmentajan kanssa, ainakaan vielä. Mielessäni saatan matkustaa kisapaikalle tai kisamaahan ja kuvitella maastoja, joissa tullaan pian hiihtämään” Niskanen kertoo.

Niskasen bravuurimatkalla, 15 km:llä, ollaan ladulla noin 40 minuutin ajan. Keho on kovilla ja keuhkot tulessa. Minkälaisia ajatuksia hiihtäjän päässä vilisee, kun maisemat ja maastot vaihtuvat silmissä? Onko päähän piirretty kenties maastokartta, jonka mukaan edetään vai ovatko tekniikka-asiat kaiken keskiössä?

”Itse kisasuorituksen aikana, esimerkiksi 15 km:lla, keskityn vain aina seuraavaan väliaikapisteeseen. Menen vähän niin kuin sektoreittain väliaika-ajasta seuraavalle, muuta siinä ei oikein matkalla ehdi ajatella. Sellaisia teknisiä asioita välillä tulee mieleen, mutta muuten etenen alkuperäisen suunnitelman mukaan.” 

”Jos matkalla tulee jotain poikkeuksia, että on enemmän johdossa tai jäljessä kuin kuvittelisi. Silloin on pakko yrittää muuttaa suunnitelmaa, mutta kuitenkin keskittyä siihen, että hiihtää mahdollisimman taloudellisesti.”

Myös suoritusten nollaaminen, hyvien tai huonojen on Niskaselle tärkeä prosessi.

”Kummatkin suoritukset pitää nollata ja käydä jälkikäteen läpi. Tietenkin niiden negatiivisten tunteiden kanssa on enempi työstämistä ja silloin suorituksen puinti kestää pidemmän aikaa.”

Hurmoksessa kysytään malttia

Kun hurmos on valtava ja yleisö antaa kaiken energiansa, on huippu-urheilijan pidettävä ajatuksensa kurissa. Maltti on avainsana myös hiihdossa, ja sitä Iivo Niskanen hokee itselleen startissa. 

”Yleensä lähden aika kovaa liikenteeseen, vaikka päätänkin, että lähden maltillisesti. Kun numerolappu lätkäistään rintaan, niin lähden starttipamauksesta pinkomaan. Joudun tosissani keskittymään, ettei niin kävisi kilpailuissa, koska se ei ole optimaalisin vauhdinjako.”

Lahdessa ladun varressa on vastassa kotiyleisö ja hurmos on sen mukainen. Porilaisten marssin alkutahdit soivatkin varmasti katsojien mielissä supersunnuntaina, jolloin ladulla nähtiin jälleen kultakaksikko Iivo ja Musti. Niskanen on kokemuksen kautta oppinut säätelemään mieltänsä sekä startissa että ladulla. Maltin ja puskemisen raja näyttäytyy katsojille kauniina ja häilyvänä kuin veteenpiirretty viiva, mutta Niskasen vahva esitys sunnuntain parisprintissä ei jättänyt tilaa epäselvyyksille.

Upeasta hiihdosta huolimatta tällä kertaa oli suomalaisten vuoro kokea maastohiihdon raakuus ja kauneus karulla tavalla. Ennen maalisuoraa kilpailua johtanut Norjan Emil Iversen vaihtoi latua perässä selvästi nopeampaa hiihtäneen Niskasen eteen ja molemmat kaatuivat. Suomalaiskaksikko sai lopulta tyytyä mestaruuden sijasta MM-pronssiin. Niskasen omien oppien mukaan suoritus pitää käydä jälkikäteen läpi ja nollata, sillä seuraavaksi kisaohjelmassa on vuorossa huippukuntoisen urheilijan päämatka, perinteisen 15 kilometrin väliaikalähtökilpailu. Varmaa onkin, että keskiviikkona ladulla nähdään nälkäinen suomalainen, jolle ei kelpaa mikään muu kuin voitto.

read more about
Next Story