Talvisisällöt
5 minuuttia
EERO X KALLE
Kun yhdistetään lumilautailija ja rallikuljettaja ja viedään heidät yhdessä jääradalle, voi lopputulokselta odottaa jotain ennennäkemätöntä.
Lumilautailija Eero Ettala on uransa aikana kilpaillut ja kuvannut ympäri maailmaa erilaisissa projekteissa. Aiemmin Eeron on voinut nähdä muun muassa ottamassa haltuun Helsingin kadut niin yöllä, kun päivällä. Nyt oli kuitenkin aika ottaa haltuun jotain aivan uutta.
Myös WRC2-luokassa ajava Kalle Rovanperä on ihastuttanut luontaisilla ajotaidoillaan, niin rallipiireissä kuin muiden projektien parissa. Nämä kaksi omien alojensa ammattilaista tapasivat hieman erilaisen projektin parissa Rukalla. Tällä kertaa tarkoituksena oli roikkua ralliauton perässä lumilaudalla. Kuten arvata saattaa, nämä hurjapäät olivat innoissaan tästä ainutlaatuisesta projektista.
Molemmilla on paljon erilaisia projekteja takana. Oletteko koskaan olleet missään vastaavassa mukana?
”Kyllä monissa projekteissa on tullut oltua mukana, mutta mitään tällaista ei ole kokeiltu ennen,” kertoo Kalle Rovanperä.
”Muistan kyllä, kun joskus junnuna kuvailtiin kaupungissa, eikä vielä ollut erilaisia linkoja ja muita, niin otettiin autolla vauhtia reileihin ja käsikaiteisiin. Ei se kuitenkaan ole sama, kun ralliauton perässä roikkuminen,” toteaa Eero Ettala.
Kun auton nopeudeksi nousee jopa 80 km/h on haastavaa hallita lautaa, mutta myös ratin takana on omat haasteensa ja huomioitavat asiat.
”Aika rauhalliset ja pehmeät liikkeet sai olla. Piti välttää äkkipikaisia tai ylimääräisiä liikkeitä. Haastavaa oli myös saada ajoitukset oikeiksi ja samanaikaisiksi,” kuvailee Kalle.
”Ensimmäinen haaste oli tasainen ympäristö. Olen aina tottunut, että ollaan jossain mäessä. Tasaisesta maastosta huolimatta, toteutimme todella siistejä juttuja, kuten rainbow rail. Tietysti pelotti ensin roikkua ralliauton perässä. Pelkäsin, että Kalle lähtee ajamaan kahtasataa ja käteni irtoaa,” naurahtaa Eero.
”Lopulta ikkunasta roikkuminen oli pelottavampaa, kun joutui koko ajan miettimään, ettei laudan kärki mene renkaan alle,” jatkaa Eero.
Näemme myös kohtauksen, jossa olet laudan kanssa auton katolla. Millaista kohtausta oli kuvata ja oliko lauta jotenkin kiinnitetty?
”Se oli itse asiassa yksi jännittävimmistä kohtauksista. Suksilla olisi voinut olla hieman vakaampi tunne. Lumilautakengät antavat kuitenkin melko paljon periksi. Lauta laitettiin pulteilla kiinni ja sitten ruvettiin kokeilemaan pienemmillä vauhdeilla. Kun rupesi luottamaan enemmän niin alettiin lisäämään vauhtia,” kertoo Eero.
Jää alustana ei anna yhtä varmaa pitoa kuin lumi ja haastoi niin rallikuskimme kuin lautailijan. Millaisilla välineillä lähdettiin liikkeelle ja tarvittiinko huoltoa?
”Tein taktisen vedon ja otin paketista kokonaan uuden laudan. Kantit olivat kunnossa ja luistoa riitti. Jää antaa haastetta, kun kantti ei kuitenkaan pure siihen samalla tavalla kuin lumeen. Kyllähän sitä kuvaus päivän jälkeen sai huomata miten jää myös kuluttaa aivan eri tavalla pohjaa ja vahausta. Aika kuiva pohja oli. Tietysti itseltä menee sellainen 10 minuuttia laudan huoltoon, joten mitään rallitiimiä ei tarvita huoltamaan, vaikka se itseltä varmasti aikaa säästäisi,” vinkkaa Eero.
”Tämän päivän valinta oli Monte Carlon nastat. Ei haluttu kuitenkaan liikaa pitoa, mitä olisi rallipiikeissä ollut ongelmana joissain kohtauksissa. Jäällä ajaminen kilpa-autolla on melko tanssimista. Voi vain oikeastaan ajaa ja tehdä melkein mitä haluaa. Ja mitä huoltoon tulee niin säilytän vielä oman huoltotiimini, vaikka Eero taisikin olla nopeampi tässä meidän huoltopätkässä. Meillä rallissa on kuitenkin niin vähän aikaa ja niin paljon osia mitä tarkistetaan ja tehdään huollon aikana,” tuumii Kalle.
Kumpikaan urheilijoista ei ole peukalo keskellä kämmentä, vaikka osia olisi vaihdettu. Kallen voi silloin tällöin bongata suksien kanssa laskemassa ja Eeroltakin ratti kääntyy. Lopulta molemmat naureskelivat, että osat oli parempi pitää näin, eikä kokeilla vaihtoa.
”Onhan se ihan mieletöntä, miten hyvässä tatsissa auto voi pysyä. Oli siistiä päästä Kallen kyytiin, vaikka jollekin metsäpätkälle lähteminen voisi kyllä vähän jännittää. Hyppyristä hyppääminen oli aivan mieletöntä. Ei kuitenkaan ihan liikaa pelottanut tai tullut pissat housuun. Ja mitä osien vaihtoon tulee niin osaan kyllä ajaa autoa, mutta hyppy olisi jäänyt tekemättä,” toteaa Eero.
”Kallen kyytiin voisin lähteä muuallekin, kun jäälle, mutta kartturiksi en rupeaisi. Luottoa itseen ei löydy niin paljon, että nuotit menisivät oikein,” hymähtää vielä Eero
”Eeron meno näytti huimalta ja oli siisti päästä sitä vierestä katsomaan. Itsellä ei lauta ole niin hallussa, joten en usko, että siitä olisi mitään tullut. Mitä Eeron kyytiin lähtemiseen muuten tulee niin siviiliautolla voisin ehkä lähteä,” naurahtaa Kalle.