Musiikki
Red Bull Secret Gig toi Haloo Helsinki! -fanit yhteen levynjulkkarikeikalle
Red Bull Secret Gig päräytti uuden Älä pelkää elämää -levyn maailmaan tavalla, jonka spessuarvot olivat kaikkien mittarien ulottumattomissa.
Palaa levynjulkkarikeikan tunnelmiin! Katso alta Red Bull Secret Gig - Haloo Helsinki! Aftermovie.
3 minuuttia
Red Bull Secret Gig - Haloo Helsinki! Aftermovie
Palaa Red Bull Secret Gig - Haloo Helsinki! -levynjulkkarikeikan tunnelmiin!
Aurinko paistaa, on syksy kauneimmillaan. Kauppatorilta viimeiset myyjät pakkaavat tavaroitaan, lokit etsivät tähteitä ja turistit ihmettelevät niin kuin turisteilla on tapana. Kukaan heistä ei tiedä, että aivan heidän vieressään tehdään pian historiaa: yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista bändeistä vie faninsa salaiselle keikalle paikkaan, jonka vain bändi tietää.
Kuvittele tilanne, jossa saat olla ensimmäisenä kuulemassa livenä suosikkibändisi uutta levyä muiden kaltaistesi ympäröimänä, klubiympäristössä jonka sijaintia et edes ole tiennyt ennen keikan alkua. Tämä skenaario on tänään totta Haloo Helsinki! -yhtyeen Älä pelkää elämää -levynjulkkareilla Red Bull Secret Gigillä.
Kuuntele Haloo Helsingin uusi albumi "Älä pelkää elämää"!
Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin. Haloo Helsinki! oli viime vuonna ilmoittanut lopettavansa taukonsa ja palaavansa takaisin julkaisu- ja keikkakantaan. Kuusi suomalaisten syviin tunteisiin pohjamutia myöten uponnutta studiolevyä aiemmin julkaissut yhtye oli pistänyt työhanskat väliaikaisesti naulaan 2018, ja vuonna 2020 oli aika paluulle. Ensin lokakuussa 2020 tuli yksi single, helmikuussa 2021 toinen ja olympiastadion oli tarkoitus valloittaa kesällä uuden levyn kera, mutta pandemian jatkuessa stadion-keikka siirtyi. Samalla siirtyi myös toinen spektaakkeli - josta tulikin siirtyessään merkittävämpi.
Haloo Helsingin IG-tilillä julkaistiin toukokuussa tehtäviä, jotka suorittaneiden joukosta yhtye palkitsi suosikkejaan pääsylipuilla Red Bull Secret Gigille - lavoille palaamisen ensimmäiselle keikalle tauon jälkeen kesäkuussa 2021. Tehtävissä oli oman elämän päräyttävien tarinoiden kuvaamista, kovimman Haloo Helsinki -faniuden todistamista, kaveriporukan parhaiden bileiden näyttämistä ja vanhan auton konepellin kustomointia bändin näköiseksi. Paljon piti laittaa likoon liput ansaitakseen, mutta palkinto oli myös sen väärti. Tosin kärsivällisyyttä tultiin jälleen vaatimaan.
Sattuneesta syystä tämäkin keikka siirtyi, mutta paluukeikan sijaan liput voittaneille tosifaneille oli tiedossa jotain parempaa. Keikan ajankohta ei voinut olla täydellisempi: samana päivänä, jolle Red Bull Secret Gig siirrettiin, oli myös yhtyeen uuden Älä pelkää elämää -albumin julkaisu ilmoitettu tapahtuvaksi. Yleisölle oli luvassa uusi levy livenä suoraan uunista: tätä tuoreemmaksi ei uusien biisien elävänä kuuleminen voi enää mennä.
Keikka oli myös yhtyeelle merkittävä: - Meille tämä on spesiaali, koska se on levynjulkkarikeikka ja ekaa kertaa soitetaan uuden levyn. Ja varsinkin kun ei koskaan olla levynjulkkarikeikkaa tehty niin, että soitettaisiin juhlistettavan albumin kaikkia biisejä. Nyt soitetaan levy just niin, ja se on tosi spessua meillekin, kitaristi Jere Marttila kertoi puhelimitse.
Jututin yhtyettä muutama päivä ennen tapahtumaa, ja tunnelma oli odottava. Kiirettä oli pitänyt, sillä vahvalla työmoraalilla siunattu bändi treenasi ahkerasti. Levyn biisit oli fiksattu liveä varten, ja nyt ne päästäisiin ensimmäistä kertaa yleisölle esittelemään. Keikan merkitystä heillekään ei voi liikaa korostaa:
- Tätä on odotettu tosi paljon. Se nälkä mikä meillä oli tauon jälkeen, kun alettiin levyä työstämään, niin mä uskon, että se välittyy albumillakin. Meillä on ollut aikamoinen tunnelataus sitä tehdessä, ja että sitä on treenattu livekuntoon pitkin kesää, niin se on tuonut toisen aspektin mukaan. Kun levylle tekee juttuja, niin se on oma juttunsa, mutta kun aletaan treenaamaan biisejä livekuntoon niin se on uusi hiekkalaatikko, missä pääsee taas käyttämään luovuutta ja tekemään joistain biiseistä vähän raffimpia luonnostaan liveä varten. Kyllä tässä on ollut aikamoinen lataus, ja saatiin tuossa kesällä esimakua keikkailusta festareiden tiimoilta, niin kyllä mä väitän, että ollaan kovassa iskussa tätä keikkaa varten.
Yhtye itse teki valinnat, ketkä liput ansaitsevat - mikä tietenkin oli sekä kiinnostavaa mutta myös raastavaa:
- Olihan se ihan vaikeaa tehdä valintoja, kun oli niin mahtavan paljon ihania tehtäviä ja ihania osallistumisia. Sieltä oli vaan pakko valita, kun ei kaikkia voinut ottaa. Oli haastavaa, mutta tosi iso kiitos kaikille, jotka lähtivät mukaan rohkeasti ja reippaasti, laulaja Elli Haloo kiittelee.
Kitaristi Leo Hakanen naureskelee, että oli juuri lukenut vanhaa haastattelua heistä vuodelta 2009, missä he olivat sanoneet, ettei ole väliä onko yleisössä 7 vai 700 ihmistä: he vetävät aina niin täysillä kuin pystyy. Niin on edelleen eikä tämä keikka missään nimessä tee siihen poikkeusta - vaan päinvastoin.
- Arvo on siinä, että sinne on valikoitunut meidän kovimmat diggaajat ja seuraajat, jotka ovat olleet hereillä. On löytynyt heittäytymistä ja luovuutta lähteä tekemään meidän antamia tehtäviä ja he ovat saaneet sitä kautta mahdollisuuden päästä keikalle.
Liput voittaneet, kutsuvieraat ja median edustajat on kutsuttu Allas Sea Poolille, mistä bussit kuljettavat salaiseen kohteeseen. Terassille on jo ajoissa kokoontunut jännittyneen ja odottavan oloisia ihmisiä, itse hakeudun lyhyeen mediatilaisuuteen ennen bussien käynnistymistä. Taustalla Anssi Kela tekee soundcheckiään.
En kauaa ehdi suljettujen ovien sisäpuolella olla, kun myös bändi saapuu paikalle pienen joukon haastateltavaksi. Kamerat ottavat kuvia ja hyväntuulinen yhtye ihmettelee, ettemmekö todellakaan tiedä, minne olemme menossa.
- Toivottavasti ei ole korkean paikan kammoa, yhtyeen toinen kitaristi Leo Hakanen naureskelee.
- Niin tai ahtaan paikan, yhtyeen rumpali Jukka Soldan jatkaa,
- Tai sitten yllätys onkin, että pääsette Anssi Kelan keikalle, Leo sanoo ja kaikkia naurattaa.
Käyn pyytämässä yhtyeeltä nimmarit juuri saamaani vinyyliin, koska tietenkin käyn. Ja niin käy jokainen muukin. Ei ole sellaista toimittajaa, joka ei nyt sitä tee. Kerron soitelleeni heille muutama päivä aiemmin ja he muistavat, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Elli kysyy, olenko aiemmin käynyt heidän keikallaan ja kangertelen, että en tai siis olen festareilla nähnyt. Mietin, miksi en vain voinut sanoa, että ihan ensimmäistä kertaa olen heidän keikalla. Toivotan heille hyvää keikkaa, aurinko paistaa silmiin. Kuuma ilta tiedossa.
Siirryn busseja kohti, minne on kertynyt jo toistasataa metriä pitkä jono. Jonossa seisoo kaksi ihmistä, joilla molemmilla on Haloo Helsinki -t-paidat ja -hupparit päällä: heidän täytyy olla ison luokan faneja.
Kysyn, saako heitä hieman haastatella ja kun jatkan, että mitkä heidän nimensä ovat, sanoo poika olevansa Virp… ei kun Severi. Pystyn päättelemään siitä, että toinen on Virpi ja he ovat tätä odottaneet kuin kuuta nousevaa. Heitä naurattaa.
- Odotettu ilta, todellakin. Haloo on meille elämäntapa. Se on mukana jokapäiväisessä elämässä, ja keikat ovat huippuhetkiä, Severi kertoo.
He ovat nähneet bändin noin 50-100 kertaa, mutta ovat tippuneet laskuista jo ajat sitten. He suorittivat varmuuden vuoksi useampia tehtäviä liput saadakseen, ja kun selvisi, että liput kouraan tippuvat oli se elämän suurimpia hetkiä.
- Ei saatu sanaa suusta - se oli suuri yllätys. Odotamme hyvää ja lämminhenkistä iltaa, Virpi jatkaa ja kertoo, etteivät ole levyä vielä kuunnelleet vaan haluavat sen saada kuulla tuoreena. Hyvä ratkaisu: tällaisia tilaisuuksia ei liian usein vastaan tule.
Jututan vielä jonon ensimmäisenä olevia ihmisiä, mutta stressin vuoksi haastattelu on hieman haastavaa. Ihmekös tuo: he ovat jonottaneet samalla paikalla aamu kuudesta lähtien.
Tosifanius: se on täällä tänään.
Siirryn bussiin, missä vapaa paikka löytyy perältä yksin istuvan miehen vierestä. Moikkaan ja sanon, että kun tähän nyt istuin niin varmaan voin häntä samalla koostetta varten jututtaa. Mies vastaa, ettei tiedä onko hän oikea henkilö siihen: hän on Rumban toimittaja. Sitä paremmalla syyllä, vastaan.
- Onhan tämä tervetullut konsepti ja hieno tapa sitouttaa faneja uudella tyylillä, Tuomas Aflecht pohtii ja kertoo häntä itseäänkin mietityttävän, minne ollaan menossa - ja koittaa siitä myös minulta tiedustella. En kerro, vaikka tietäisinkin. Bussi kulkee Hernesaaren ja Suvilahden ohi, eli siellä se ei ainakaan ole, Tuomas aprikoi.
Arabiassa bussi käy tekemässä kunniakierroksen, jonka jälkeen alkaa nokkelimmille valjeta kohde. Kun käännymme Hämeentieltä sivuun, avautuu sillan alle rakennettu Hermannin skeittiparkki, joka on valjastettu pop up -festareiksi. Useat valot odottavat illan saapumista ja kamerat ottavat viimeisiä harjoituksia ISTV -liveä varten, kun busseista nousevat fanit saapuvat kohti aluetta, jonka perälle on noussut kookas mutta intiimi lava. Sillan alle on rakentunut täksi illaksi Helsingin upein klubi.
Tunnelma on odottava, selkeästi latautuneempi kuin normaalilla keikalla. Ihmisiä pakkautuu jo ajoissa lavan eteen, ja Haloo Helsingin kuulijaskaala on havaittavissa: se on laaja.
Kauaa ei tarvitse odotella, kun keikan alkunauha lähtee päälle, savu nousee ja ilta tummenee. Haloo Helsinki! on tässä ja nyt, ja se tunne, kun levyn ensimmäinen kappale Foliohattukauppias lähtee käyntiin on sanoin kuvaamaton. Tuntuu kuin kaikilta muutamalta sadalta paikalla olleelta olisi yhtä aikaa lähtenyt paino hartioilta: tätä on odotettu. Pommit paukkuvat jo ensi tahdeilla. Iso ilta tiedossa.
Katso kuvagalleria Red Bull Secret Gig - Haloo Helsinki! -levyjulkkarikeikalta!
Yhtye on hyvällä tuulella, ja niin ovat kaikki muutkin. Kun päätään kääntää yleisön keskellä näkee joka puolella iloisia kasvoja ja täysillä musiikille antautumista jo heti keikan ensi askelista lähtien.
Toisen biisin, levyn kakkosraidan Reiviluolan jälkeen Elli saa basson käsiinsä ja välispiikkivaiheen auki:
- Mitä ihmettä, meillä on seitsemäs levy ulkona! hän huutaa ja kiittää heti perään kaikkia tehtäviä tehneitä. Yleisö kiittää takaisin. Intiimi klubitunnelma on todellakin saatu aikaiseksi: tämä ilta tehdään yhdessä.
Keikka jatkuu rohkealla valinnalla soittaa uusi levy alusta loppuun. Elli kysyy, ketkä ovat jo levyn kuunnelleet ja käsiä nousee. Entä ketkä eivät ole, hän jatkaa ja käsiä nousee nytkin. Entä ketkä eivät aio kuunnella, Elli kysyy virnuillen ja muutama rohkea käsi vielä vilahtaa, mikä bändiä ja yleisöä naurattaa.
Keikka ei kuitenkaan ole pelkkää naurua ja bailaamista, vaan välillä ollaan myös mietiskelevissä, jopa syvissä vesissä.
- Sydänsuruistakin pääsee aina eteenpäin, Elli muistuttaa ja kännykät kuvaavat.
On helppo ymmärtää, kun sen itse kokee. Tämä uppoaa syviin tuntoihin, todellakin. Piilotan mun kyyneleet, Elli laulaa ja sen tunteen jokainen paikalla oleva aistii kananlihalle nousevissa käsivarsissa. Kyynisimmätkin kutsuvieraat ovat sen verran pitkään olleet ilman aitoja keikkakokemuksia, ettei kukaan halua muuta kuin sanoa, että kyllä: minä ymmärrän mitä tarkoitat. Ja lopussa kaikki laulavat mukana piilottaen omat kyyneleensä.
Soittimien vaihtamisen lomassa Elli tiedustelee, onko siellä aidan takana ketään ja saa vastakaikuna hurjan hurraamisen. Harmi silti heille, etteivät pääse näkemään miten upeaa sillan alla tänään on. Miten tätä onkaan ollut ikävä!
Keikan edetessä ja musiikkiin täysillä upotessa voisi helposti kuvitella unohtavansa, miten ainutlaatuinen tilaisuus tämä onkaan - mutta ei tänään. On käsittämätön etuoikeus päästä kuulemaan timantiksi hiotun bändin uuden albumin biisejä ensimmäistä kertaa ja vieläpä livenä. Siinä huomaa myös yhden yhtyeen valteista: heidän jokainen biisinsä on potentiaalinen hitti. Vaikka sen kuulisi ensimmäistä kertaa, niin kuin tänään joka ikisen biisin kohdalla on kolmea aiemmin julkaistua sinkkua lukuun ottamatta, niistä jokainen tempaa mukaansa.
Levyn päättävä Älä pelkää elämää lopettaa myös setin. ”Kun maailma muuttuu, myös me muututaan, älä pelkää elämää” uppoaa syvälle yleisön sydämiin. Kun biisi loppuu, bändi halailee toisiaan, yleisö halailee toisiaan ja Elli huutaa mikkiin, että ette arvaa mikä fiilis heillä on - helvetin hyvä fiilis! Hän myös tiedustelee, vieläkö jaksetaan yksi pomppia ja mehän jaksamme.
Kolmen kappaleen hittikimaran jälkeen ja liekkimeren sammuttua keikka on ohi ja yleisö mylvii. Kiitos, Haloo Helsinki!
Kun hiljalleen kuulijat valuvat paikalta pois näen joukossa Severin ja Virpin. Kysyn heiltä, mitkä fiilikset jäivät ja he kertovat fiilisten olevan sellaiset, että uusi kappale Tahdon taitaa soida heidän tulevissa häissään.
Se kertoo illasta, yhtyeestä ja fanien yhteydestä kaiken. Tätä tahtoo moni muukin.