Tanssi
Syväluotaus katutanssin historiaan ja kulttuuriseen merkitykseen
Street dance eli katutanssi on yläkäsite, jota käytetään kuvaamaan useita kaduilla luotuja tanssityylejä. Astu mukaan perehtymään hip-hop-tanssin, lockingin, poppingin ja housen alkutaipaleeseen.
Sukella hip-hopin, poppingin, lockingin ja housen historian syvään päätyyn ja ota selville, miten nämä uraauurtavat street dancen tyylit nostivat, vahvistivat ja yhdistivät tanssijoita ympäri maailmaa.
01
Hip-hop: freestyleä Bronxista
Hip-hop levisi Bronxin kortteleihin 1970-luvulla. Breakdancing, levyn soittaminen, räppääminen ja graffitit muodostivat kulttuurin neljä elementtiä, ja niistä tuli elämäntapa syrjäytyneiden mustien ja latinoiden yhteisöille.
New Yorkin MC:t sylkivät tahteja jotka jylläsivät boomboxeista, kun taas levysoitinten pioneerit, kuten DJ Kool Herc, tekivät ensimmäistä kertaa rytmisiä ”taukoja” ja loivat katujen äänimaisemaa.
Rahan puute ei ollut esteenä luovuudelle tai yhteisöllisyydelle. Kilpailevien ryhmien ja kaupunginosien tanssijat ratkaisivat erimielisyytensä heittämällä liikkeitä kokoontumisissa. Katujuhlia, puistojameja ja freestyle-sessioita järjestettiin jatkuvasti luistinradoilla ja klubeilla, joissa tanssijat tungeksivat lattialle suosituimpien funk-levyjen rumpubreikeille. Suurin osa niistä loi tietämättään perustan hip-hopille, poppingille ja lockingille tehden samalla nimeä myös itselleen.
Buddha Stretch on yksi hip-hop-tanssin vaikutusvaltaisimmista hahmoista.
© Jason Halayko / Red Bull Content Pool
Freestyle hip-hop antoi tilaa monille biletansseille, ja siitä tuli maailmanlaajuisesti tunnustettu ja esitetty tyyli. Hip-hopin kultaiseen aikakauteen mennessä MTV oli täynnä musiikkivideoita, jotka olivat pullollaan hip-hop-koreografiaa samalla kun tanssistudiot kiirehtivät monipuolistamaan niiden opettajarosteriaan ja katugenrejään.
Hip-hop oli siirtynyt Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikolta suuriin Hollywood-elokuviin, teattereihin, televisioon ja kaikkiin neljään maailmankolkkaan.
Pikakelauksella vuoteen 2022, ja katutanssijat eivät ole vain omien genrejensä mestareita vaan he ovat ”taisteluvalmiita” dynaamisten taitojensa ja kulttuurisesti vaikuttavan sekä laajan liikearsenaalinsa ansiosta, joista he voivat valita eri liikkeitä silmänräpäyksessä.
Dancehall ja länsisafrikkalaiset tanssit afrobeatin kera ovat epäilemättä vaikuttaneet freestyle hip-hopiin. Nykytanssijat hyödyntävät krumpingia ja bone-breakingia. Jalkatyössä näkyy vaikutteita latinalaisista sosiaalisista tansseista kuten salsasta, kizombasta, sambasta, cumbiasta ja bachatasta. Disco-pohjaiset katutyylit kuten vogueing ja waacking läpileikkaavat kansakuntia — samalla kun old-school-biletanssit kuten boogaloo, hustle ja suffle tekevät paluuta ja puskevat tanssioita maailmanlaajuisiksi sensaatioiksi Instagramissa. Capoiera ja laaja valikoima kamppailulajeja on sulautettu temppuihin, ja tanssijat venyttävät lockingia, poppingia ja muita funk-tyylejä, joista et todennäköisesti ole edes kuullut.
11 minuuttia
Hip-Hop Final
This is a dance battle that’s all about personal expression and making conversation through movement – this is the Juste Debout 2017 Hip-Hop Final.
02
Locking: kantakaupungin makua Soul Trainiin
Hip-hopin tapaan locking on luonut perustansa ulottumalla Los Angelesissa kantakaupungin kokoontumisista Soul Trainin kimmeltäville tanssilattioille viimeisten neljän ja puolen vuosikymmenen aikana. Suureksi osaksi siitä voi kiittää tanssija Dennis D Danehya, joka loi genren vahingossa. Hänen poikansa Dennis D Danehy Campbell muistelee, että hänen isänsä koitti koulunsa kahvilassa toista suosittua liikettä nimeltään Robot Shuffle. Sen tempun sijaan Don Campbell päätyi luomaan täysin uuden tanssin, josta kaikki huoneessa olleet innostuivat sitäkin vahvemmin. Pian he huusivat: ”Do that, Lock, Campbell, Do that, Lock!” Loppu on lockingin historiaa.
Sana Donin nousussa olevasta tanssityylistä levisi, ja pian hän löysi itsensä ja tanssiryhmänsä The Lockers on Soul Trainin esiintymästä James Brownin kaltaisten ihmisten rinnalla suorassa televisiolähetyksessä. Kun Don Campbell sai selville, ettei hänelle tai kenellekään esityksen kuuluisaksi tehneelle tanssijalle maksettaisi esiintymisistä, hän taisteli muutoksen ja yhdenvertaisen palkkauksen puolesta koko ryhmälle.
Tony Gogo on lockingin legenda
© Leo Rosas / Red Bull Content Pool
Campbellin ulkopuolella monet locking-tanssijat käyttivät sen liikkeitä symbolisoimaan yhtenäisyyttä kansalaisoikeusliikkeen aikana, erityisesti locking handshake -nimistä liikettä. Monet tanssijat olivat poliittisesti aktiivisia ja käyttivät tanssia alustana positiivisen muutoksen aikaansaamiseksi.
Ikoninen koreografi Toni ”Mickey” Basil, joka myös lauloi Hey Mickey -kappaleen, perusti The Lockers -ryhmän vuonna 1973 ja muutti tanssin kasvot pysyvästi. He esiintyivät Saturday Night Livessä, Radio City Music Hallissa ja Carnegie Hallissa lukuisten palkintogaalojen, elokuvien ja valtavien soolouriensa ohella.
Lockingille on tyypillistä itseilmaisu, itserakkaus ja itsensä haippaaminen. On olemassa sellaisia suosittuja locking-liikkeitä kuin itselleen ylävitosen antaminen, käden pitäminen korvan takana aplodeja odottaen, yleisön osoittaminen ja niin edelleen. Edellä mainittujen lisäksi merkittävimmät locking-liikkeet ovat wrist rollit, jazz-splitit, high kickit, knee dropit ja muut tyylikkäät liikkeet kuten hattuun tarttuminen ja sen pyörittäminen.
11 minuuttia
Locking Final
Vovan and Funky-J (Paris, France) go up against Black A and JP Black (Sorocaba, Brazil) in a funk-filled face-off for the Locking Championship.
03
Popping: Fresnosta maailmalle
Popping iski Fresnoon ja Oaklandiin 60-luvulla. Sen aloitti tanssija nimeltä Boogaloo Sam, joka opetti veljelleen Popin’ Petelle ja myöhemmin serkulleen Skeeter Rabbitille, miten olla popperseja. Yhdessä he muodostivat legendaarisen tanssiryhmän nimeltään Electric Boogaloos, mikä kiinnitti tanssijoiden Boogaloo Shrimpin ja Pop N Tacon huomion ja sai heidät liittymään ryhmän kanssa lavalle. Jokaisesta heistä tuli itseoikeutettu ikoni, ja he nappasivat paikkoja kulttielokuvista Beat Street, Breakin’ ja Breakin’ 2: Electric Boogaloo. He myös tekivät koreografioita ja antoivat yksityistunteja sellaisille kuin Janet Jacksonille, Chaka Khanille ja jopa Michael Jacksonille — jonka taaksepäin liukuvasta tanssista kunnia on annettu Boogaloo Shrimpille. Tanssi tietysti tunnetaan laajemmin nimellä Moonwalk.
Vaikka on kiistanalaista, onko popping syntynyt Fresnossa vai Oaklandissa, varmaa on kuitenkin se, että molempien kaupunkien kaupunginosat, joissa popping keksittiin, olivat köyhimpiä ja niissä oli vähiten mahdollisuuksia nousta ylöspäin. Popping ja näiden tanssijoiden luoma maine osoittivat, että kaikki oli mahdollista nuorille siihen aikaan ja että tanssista voi luoda itselleen uran.
Mr Wiggles näyttää mallia
© Jason Halayko/Red Bull Content Pool
70-luvulla aloitettua poppingia tanssittiin alun perin funkin ja discon tahtiin, ja sen soundtrack-musiikkia olivat artistit kuten Zapp, Gap Band ja Cameo. 80-luvulla monet popperit löysivät eletronisen musiikin ja alkoivat tanssia sellaisten artistien kuten Kraftwerkin ja Egyptian Loverin tahtiin. Myös popperit hyödynsivät valtavirran hip-hopia kuten Run DMC:ta, Whodinia ja Kurtis Blow’ta. Nykyään popperit yhdistävät monia musiikkigenrejä.
Poppingia pidetään laajalti katutansseista teknisesti haastavimpana. Sille on ominaista lihasten eristäminen, jännittäminen ja vapauttaminen musiikin rytmiin.
Vuonna 2022 popping on yksi suosituimmista genreistä. Sitä esittää tyypillisesti tanssija, jolla on tyyliä, luonnetta ja hienovaraisuutta.
12 minuuttia
Popping Final
Poppin C and Ness go up against Hoan and Jaygee in an all-Parisian Popping Final at Juste Debout 2017.
04
House: vapauden löytäminen tanssilattialta
70-luvun lopulla undergroundissa alettiin kyllästyä discomusiikin imelyyteen. Kaksi DJ:tä New Yorkista, Larry Levan ja Frankie Knuckles, alkoivat sekoittaa discoa muihin musiikillisiin elementteihin kuten breakiin, afrobeatiin ja elektroniseen musiikkiin. Pian sen jälkeen he alkoivat myydä musiikkiaan levykaupoissa New Yorkissa, ja house dance oli syntynyt. Genre nousi Chicagon ja New Yorkin underground house -musiikkiskenestä.
Ihmiset innostuivat nopeasti tästä uudesta musiikista. Tanssiminen klubeilla muuttui harrastustoiminnasta pakkomielteeksi: koko elämä rakennettiin klubeilla käymisen ympärille. Se oli voimakas kokemus ihmisille. Frankie Knuckles sanoi kerran, että klubi oli kuin ”kirkko ihmisille, jotka ovat jääneet armon ulkopuolelle”.
Shannon 'Whichway Sha' Mabra on housetanssin ikoni
© Leo Rosas / Red Bull Content Pool
Alkuajan housen lyriikat sisälsivät positiivisia, nostattavia viestejä kaikille eri elämänaloilla oleville ihmisille, mutta pääasiassa ne puhuivat ihmisille jotka tunsivat itsensä ulkopuolisiksi — erityisesti afroamerikkalaisille, latinoille ja LGBTQ+-alakulttuureille. Houseskene oli yksi integroituneimmista ja edistyksellisimmistä yhteisöistä 80-luvulla.
House-DJ:t pyrkivät luomaan ”tunteiden unelmien maailman” ”tarinoiden, avainsanojen ja äänien” avulla, mikä auttoi ”liimaamaan” yhteisöjä yhteen. Monet house-kappaleet rohkaisevat yleisöä ”vapauttamaan itsensä” tai ”päästämään itsensä irti”. Jotkut house-lyriikat sisälsivät viestejä, jotka vaativat tasa-arvoa, yhtenäisyyttä ja vapautta.
Tyypillisesti sitä tanssitaan voimakkaan ja bassovoittoisen elektronisen tanssimusiikin tahdissa, jota DJ:t soittavat klubeilla ja raveissa. Sille on ominaista vartalon hurmioitunut, seksin kaltaiseen värähtelyyn perustuva liike, ja se on jopa löytänyt tiensä lukuisiin levynimikkeisiin. Lofting on toinen tyyli, joka on sujuvaa ja akrobaattista ja sisältää paljon lattiatyöskentelyä.
13 minuuttia
House Final
Toyin & Frankie J get into the groove against Kwame & Serge to win the street dance championship. Feel the vibe that’s expressed by the dancers as they improvise their moves based on the music.
05
Tanssin voima
Haluatko tietää lisää tanssista?
Tanssiminen kerää tänä päivänä valtavaa kansainvälistä huomiota ja jättimäiset fanijoukot TikTokissa ja Instagramissa kilpailevat seuraavasta koreografiasta, joten miksi kaikkien näiden katutanssien takana oleva historia on niin voimakasta ja tärkeää tietää?
Se voi auttaa ymmärtämään, että house, waacking, hip-hop ja locking — aivan kuten street dance -tyylit kuten vogueing, waacking, krumping, Memphis jookin ja footwork — eivät syntyneet vain musiikin juhlistamiseksi vaan pakokeinoksi jonkinlaisesta selviytymisestä.
Ihmiset lähtivät klubeille etsimään muutakin kuin juhlia. He halusivat henkistä ja fyysistä vapautta. Gospelin kaltaiset tunnelmat, vahvat bassot ja hypnotisoivat house-lyriikat loivat tähän täydellisen tunnelman. Maanalaisista klubeista tuli vapauden ja ilmaisun tila. Hip-hop, locking ja popping toimivat välineenä syvien ja usein sanoinkuvaamattomien tunteiden ilmaisuun.
Kaikki tämä kohotti, vahvisti ja yhdisti erilaisia ihmisiä tanssilattialla ja sen ulkopuolella. Kaiken lisäksi tanssi teki sen silloin kun maailma sitä eniten kaipasi, ja vuosikymmenien jälkeenkin se tarjoaa edelleen sitä samaa voimaa.